Ann-Sofie Claesson herättää muistot eloon
17.3.2018
Taideyliopiston Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory Project Room -galleriassa esitellään tällä hetkellä kaksi maisteriksi valmistuvaa taiteilijaa, Ann-Sofie Claesson ja Tero Niskanen.
Ann-Sofie Claesson (1992) on ruotsalainen taidemaalari, jonka maisteriohjelmaan näyttely Project Roomissa sisältyy. Uttryck (suom. ilmentymä) -nimeä kantava näyttely koostuu 18-osaisesta maalaussarjasta Utsnitt / Cutouts sekä suuresta Morfar och hans mor / Grandfather and his mother -maalausinstallaatiosta.
Maalauksista on havaittavissa jonkin vanhan läsnäolo. Niiden ympärillä leijuu menneisyyden usva, niiden sävymaailma ei ole tästä päivästä.
Kaikki maalaukset pohjautuvat Claessonin isovanhempien valokuviin. Hän onnistuu herättämään maalauksissaan isovanhempiensa muistot eloon. Valokuvista on kuitenkin valittu ainoastaan hyvin pienet osat itse varsinaisiin teoksiin. Tällainen havaintokuvan katkominen syventää teoksen intensiteettiä. Eriskummalliset rajaukset ovat huolella mietittyjä, maalauspinnalla voi olla ainostaan koristeellista kuviointia tapetista tai hyvin pieni pala takaraivoa.
Rajaaminen näyttää vanhan valokuvan ehkä vähemmälle huomiolle jääneen asian, mutta kertoo silti tapahtumasta paljon. Tuntuu, että Claesson tuo vähäeleisissä maalauksissaan esille ainoastaan oleellisen.
Claesson yhdistää ainutlaatuisella tavalla Morfar och hans mor -teoksessaan maalaukseensa heijastavan vesielementin, jollaista ei olla aiemmin juurikaan maalaustaiteen kentällä nähty. Jo ennen tätä näyttelyäkin taiteilija on hyödyntänyt mustan, laajan muovilla päällystetyn puualustan päälle kaadettua vettä peilinä lattianrajaan ripustetun teoksen heijastuspintana. Kuitenkin Project Roomin pieni pimeä sivuhuone mustine seinineen vie tällaisen tekotavan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Reilun kaksi ja puoli metriä korkea maalaus naisesta ja lapsesta heijastuu veden pinnasta. Efekti on sykähdyttävä.
Claessonin maalaustekniikka on loppuun saakka hiottua. Vain vähäisiä pigmenttejä käyttämällä hän on loihtinut vanhoihin valokuviin pohjautuvat maalaukset hengittäviksi, raikkaiksi ja ihan täysin valokuvista irrallisiksi taideteoksiksi.
Valokuvia hyvin realistisesti tutkiva taiteilija ei kuitenkaan maalaa siten, että valokuvamaisuus olisi aistittavissa teoksesta. Vaikka maalausjälki on lähes fotorealistista, Claesson onnistuu irrottamaan lasisuuden ja elottomuuden muuntaen ne sivellintyöskentelyllään joksikin taianomaiseksi.
Näyttelyssä pääsee kulkemaan paikkoihin, joita ei välttämättä enää ole olemassa. Pystyy kurkistamaan menneisyyteen, rajoittamaan ajankulun verhoa. Maalaukset ovat peilejä menneisyyteen, ne ovat hetkiä joita kellastuvat ja lopulta hapertuvat valokuvat eivät onnistu tallentamaan.
Ann Sofie Claesson & Tero Niskanen: Ilmentymä / Uttryck
15.-29.3.
Exhibition Laboratory Project Room
Lönnrotinkatu 35, Helsinki