Antonia Hamberg avasi kotiovensa kaikille taiteen vuoksi


27.5.2018

Persoonallisten gallerioiden katoaminen Helsingin katukuvasta on huolestuttanut monia kuluneena keväänä. Samaan aikaan myös gallerioiden vuokrat ovat kuohuttaneet taidepiirejä laajalti. Nämä asiat unohtuvat mielestäni hetkeksi astuessani töölöläisen yksityiskodin ovesta sisään räiskyvän raikkaaseen näyttelyyn. Pystyn levähtämään pehmeällä sohvalla ja antaa katseeni kulkea rauhassa ympärilläni avautuvassa lumoavan kauniissa teoskirjossa. Olen saapunut Antonia Hambergin kotiin, jonka täyttävät Emma Helteen, Eeva Peuran ja Fanny Tavastilan teokset näyttelyssä, joka kantaa nimeä Hetki.

Hambergilla on aina ollut erityinen suhde taiteeseen. Hän on rakentanut kotinsa sen ympärille ja kokee, että taide kuuluu ihan jokaiselle. Kiinnostus taiteeseen on syventynyt taiteilijaystävien kautta. Esimerkiksi pitkäaikaisen ystävän Fanny Tavastilan kanssa Hambergilla on tapana keskustella taiteesta, sen mahdollisuuksista ja erilaisista tavoista näyttää taidetta yleisölle. Yhteistyö kotinäyttelyn parissa tuntuikin varsin luontevalta jatkumolta ystävysten keskusteluille.

Pelkästään nämä keskustelut eivät ajaneet Hambergia kotinäyttelyn avaamiseen. Hän oli haaveillut pitkään jostain tämänkaltaisesta.

"Ajattelin, että olisi kiva rikkoa rajoja ja näyttää taidetta vähän erilaisessa ympäristössä. Kokeilun kautta katsoa, miten voi tuoda taidetta erilaisille ja uusille kohderyhmille, jotka eivät välttämättä koe esimerkiksi galleriaa omanlaiseksi paikaksi. Lähtökohtaisesti en miettinyt, että tämä tapahtuisi kotonani, mutta havahduin siihen että miksei aloittaisi täältä. Tämä on tuttu ja mulle helposti kontrolloitava paikka ja tunnen tilan. Tietenkin on symbolista aloittaa jostain itselle henkilökohtaisesta ja tärkeästä paikasta." Hamberg kertoo.

Alkuvuoden tienoilla Hamberg koputti Eeva Peuran työhuoneen ovelle ja kertoi haluavansa perustaa gallerian kotiinsa. Varsin pian sen jälkeen he istuivat jo yhdessä Tavastilan kanssa suunnittelemaan näyttelyä. Tavastila ehdotti vielä Emma Hellettä mukaan tulevaksi, sillä kuvanveistäjän rouhea ja värikäs jälki tulisi sopimaan maalausten kanssa loistavasti yhteen. Helle lähtikin mielellään mukaan. Kaikki olivat yhtä innoissaan.

Koko prosessi sujui kevään ajan mutkattomasti ja helposti ja kotinäyttelyn avajaisia juhlittiin 16. toukokuuta. Avajaisten lähestyessä Hamberg jännitti, tulisiko kukaan paikalle vai saapuisiko oven taakse aivan liikaa ihmisiä. Tai mitä jos ihmiset odottaisivat suuren suurta lukaalia ja pettyisivät asunnon kokoon? Pelot osoittautuivat kuitenkin turhaksi. Ilahtuneita kommentteja sateli ja näyttely herätti iloa.


Nyt näyttely on ehtinyt olla pystyssä pari viikkoa. Sitä pidetään avoinna ainoastaan sunnuntaisin neljän tunnin verran ja muina aikoina sopimuksen mukaan. Jo ensimmäinen sunnuntai synnytti kävijöiden ja taiteilijoiden kesken värikkäitä keskusteluja. Ihmiset jäivät pitkäksi aikaa hengailemaan ja juttelemaan taiteilijoiden kanssa. Moni uskalsi avata suunsa paremmin rennossa kotiympäristössä.

"Tässä on jotain taikaa. Galleriassa voi käydä niin, että sanoo hei ja kiitos kun lähtee sieltä. Tuntuisi oudolta jos tänne tulisi joku eikä sanoisi mitään. Tämä on omanlaisensa lämmin tila", Peura toteaa.

Ilo ja feminiininen energia pursuavat teosten lisäksi myös naisnelikosta. Taiteilijat ovat olleet ilahtuneita siitä, miten etenkin suhtautumista veistoksiin on pystytty murtamaan uuden ympäristön ja rennon ripustuksen avulla. Helteen suuri veistos on aseteltu puutuolin päälle ja pienempiä töitä on siroteltu sinne tänne, ikkunalaudoille ja kirjapinon päälle. Tavastila kertoo, että eräs kävijä oli aina rakastanut taidetta, mutta kuvitellut ettei se ole häntä varten.

"Täällä hän huomasi, että hänkin voi tuoda taidetta kotiin. Hän rakastui tuohon Emman veistokseen. Se oli ihana huomata, ja hän oli itse niin helpottunut, että veistos voi olla vaikka keittiön pöydällä. Ja joskus veistoksen paikka voi muuttua kotona, se voi joskus olla hyllyssä ja joskus pöydällä. Veistos ei ole sellainen jolle pitää olla oma pylväs, vitriini ja köysi ympärillä. Ne voivat elää kotona mukana", Tavastila kertoo.

Peuran mielestä maalaus on ihanimmin esillä kun se on kotona. Tavastila kertoo puolestaan huomioineensa, miten teokset keskustelevat toistensa ja erilaisten esineiden kanssa. Niitä voi katsoa useasta kulmasta ja niistä löytää aina uusia asioita, kun kotiin on tuotu vaikkapa uusia kukkia. Taide elää, kun se on elävässä ympäristössä. Ikkunoista riittää luonnonvaloa kaikkialle ja teokset elävät päivän vaihtuessa iltaan. Hamberg kertoo, kuinka iltavalo kultaa koko olohuoneen, jolloin etenkin keskellä huonetta komeileva veistos näyttää maagiselta. Naurahtaen hän toteaa siitä luopumisen tulevan varmasti olemaan vaikeaa.


Töölöläiskaksion neliöt riittävät hyvin teoksille, vaikka ne ovat toisinaan kovinkin lähellä toisiaan. Peuran maalaukset muodostavat seinillä useamman maalauksen rykelmiä ja perinteisessä galleriatilassa ripustus saattaisi näyttää ahtaalta. Hambergin kotona teokset ovat kuitenkin löytäneet keskinäisen sovun ja rauhan. Ne sopivat paikoilleen aivan kuin ne olisivat olleet aina siinä missä ovat. Hamberg kertoo olleensa yllättynyt siitä, miten paljon töitä hänen kotiinsa mahtuikaan.

Erikoinen ympäristö on herättänyt kiinnostusta myös toisissa taiteilijoissa. Peuran taiteilijaystävät ovat pitäneet ideaa hyvänä. Moni on ollut todella kyllästynyt gallerioiden tilavuokriin ja pitkiin hakuprosesseihin, jolloin tämänkaltainen vaihtoehto on vaikuttanut kiehtovalta. Sellistit Sofie Spanget Takkula ja Heikki Takkula kertoivat haluavansa tulla soittamaan tilaan, ja Hamberg toivotti heidät iloisena tervetulleiksi. Musiikkitapahtuman lisäksi näyttelyssä tulee olemaan ainakin taiteilijakeskusteluilta, jonka lisäksi inspiroitunut nelikko suunnittelee vielä jotain muutakin tulevaksi.

Hambergin innostus kodistaan näyttelytilana ei suinkaan rajoitu tähän näyttelyyn. Hän kertoo tohkeissaan suunnitelmastaan pitää toinenkin näyttely, mahdollisesti syksyn aikana. Hän maalailee ajatuksia useammasta taiteilijasta ja syksyn myötä tulevasta erilaisesta värimaailmasta ja tunteesta.

"Tykkään kaikesta ekspressiivisestä, vahvoista väreistä. Kyllä siinäkin näyttelyssä tulee varmasti olemaan sellaisia elementtejä. Haluaisin myös tuoda nuoria tekijöitä esiin ja sekoittaa siihen ehkä jonkun ulkomaalaisenkin. Se näyttely olisi tosi erilainen, sellainen kokonaisuus jota Helsingissä ei oikein ikinä näe. Vapauteni tässä mahdollistaa sen, että voi tehdä jotain aika epäkonventionaalista. Katsotaan mitä tulee tapahtumaan", Hamberg fiilistelee.



Tekstin kuvat: Anni Tuomi


CARGO COLLECTIVE, INC. LOS ANGELES, CALIF. 90039—3414