Nuoret taiteilijat ulkomailla, osa 2: Ella Männikkö
9.4.2017
Musiikkitalon kahvila on yllättävän täynnä sunnuntai-iltapäivänä, kun Ella Männikkö ehtii istahtaa teekupilliselle harjoittelutauollaan. On kulunut tasan vuosi siitä, kun Männikkö lähti Sibelius-Akatemiasta Erasmus-vaihtoon Hampuriin. Haastatteluhetkellä Männikkö on vielä noin viikon Suomessa, jonka jälkeen hän lähtee takaisin vielä pariksi kuukaudeksi Saksaan ottamaan tunteja opettajaltaan.
- Lähdin sinne opettajan takia. Paljon puhutaan myös siitä, että vaihdossa on tärkeää päästä kuuntelemaan hyviä konsertteja, kun siitä oppii tosi paljon. Niitä on Hampurissa ollut, ja vasta avattiin uusi konserttitalo. Konserteissa on todella laadukkaita solisteja, ja on hienoa päästä kuuntelemaan heitä.
Koulu, jossa Männikkö on viettänyt vuoden on Hochschule für Musik und Theater Hamburg. Esimerkiksi Taideyliopistoon verrattuna Hampurin opiskelijamäärä on pienempi, sillä se tarjoaa ainoastaan teatterin ja musiikin opetusta. Suomeen verrattuna Saksassa on myös paljon enemmän taidekorkeakouluja. Männikön kokemuksen mukaan hänen koulunsa on tasokas, mutta hyvä opetus on aina enemmän yksittäisistä opettajista kiinni. Vaikka myös Sibelius-Akatemia on todella hyvä oppilaitos, hän ei usko, että opiskelija voi saada Suomessa sellaisia kokonaisvaltaisia kokemuksia ja seikkailuja, joita vaihdossa oleminen tarjoaa.
- Se ollut tosi mullistava juttu. Täällä Suomessa on niin turvallista, kun on kaikki verkostot ja perhe. Siellä jotenkin joutuu miettimään uudestaan millainen on, ihan kaikkia perusjuttuja uusiksi. Soittamiseenkin se tuo samoja juttuja, ja enemmän näkökulmaa.
Männikön mielestä klassinen musiikki on Hampurissa suurinpiirtein samassa asemassa kuin Suomessa. Saksassa on kuitenkin enemmän tapahtumia ja konserttitaloja. Männikön kokemuksen mukaan ihmiset myös käyvät konserteissa enemmän, ja konsertteihin menemisen kynnys tuntuu olevan matalampi. Esimerkiksi siinä, missä alttoviululuokan omia konsertteja Suomessa ei juuri kukaan käy kuuntelemassa, Saksassa niihin saapuu perheenjäsenten ja tuttavien lisäksi aivan ulkopuolisia. Heitä saattaa olla myös hyvin mukava määrä. Eroja voi osaltaan selittää se, että musiikin historia ja perinteet ovat Keski-Euroopassa varsin toisenlaiset kuin Suomessa.
"Vaihtoon lähtö ei ole niin yksiselitteistä - kaikilla on erilaiset elämäntilanteet eikä se sovi jokaiselle niin hyvin. Jos yhtään miettii lähtöä, niin mun mielestä kannattaa aina lähteä. Sieltä pääsee aina pois jos ei viihdykään. Ja aina oppii itsestään uutta, oli kokemus millainen tahansa."
Ella Männikkö on kotoisin Oulusta, ja käynyt siellä musiikin perusopintonsa. Alttoviulun soiton hän aloitti sivuaineena musiikkiluokalla yhdeksänvuotiaana. Pääaineenaan hänellä oli tällöin konserttikannel, joka tosin pian vaihtui sivuaineeksi ja tippui teini-iässä kokonaan pois. Hän rakastui alttoviulun muhkeaan ääneen, joka oli viuluun verrattuna paljon korvaa miellyttävämpi. Moni alttoviulisti aloittaa viulunsoitolla, joka voi olla helpompi tapa. Lapselle se on sopivan kokoinen ja siitä saa äänen helpommin ulos. Perustekniikka näissä kahdessa jousisoittimessa on keskenään varsin samankaltainen, joten alttoviulun soittoa voi alkaa käytännössä harjoittelemaan myös viulun kautta.
Perusopintojen ja kolmoistutkinnon jälkeen Männikkö jatkoi vielä hetken Oulun Ammattikorkekoulussa, osittain Konservatorion toisen asteen kanssa samanaikaisesti. Tästä hän pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, jossa on nyt kolmatta vuotta. Vaihtoon lähdön aika osui kandidaatin tutkinnon ajalle.
- Ehkä olisin voinut vähän myöhemminkin lähteä. Toisaalta halusin lähteä kandivaihtoon, että voi lähteä maisterina uudestaan ulkomaille. En halunnut sulkea tätä vaihtoa pois, kun siihen oli mahdollisuus. Ja Suomessa on hyvin pienet piirit! Kun lähtee ulkomaille, on niin vapaa olla, kukaan ei tiedä sinua ja voit keskittyä ainoastaan omaan harjottelemiseen. Joka on ihan hyvä asia, ainakin jonkun aikaa, ainakin aluksi. On myös henkisesti hyvä lähteä vähän tyhjän päälle. Kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, ei tunne ketään ja pitää rakentaa kaikki tyhjästä. Se on aika kasvattavaa.
"Musiikin tai taiteen kautta voi saavuttaa jotain jumalallista, jotain sellaista joka on tämän maailman ulkopuolella. Usein miettii, että elämässä ei ole mitään järkeä. Että tässä vaan eletään ja tehdään jotain ja sitten kuollaan. Mutta että voi saada musiikin kautta kokemuksia jostain muusta, jostain mystisestä. Ja siinä tulee yhteys myös ihmisten välille. "
Vaihtoon lähtemisen ajoitus on tärkeää. Jos oma opiskelu on kovin keskeneräisessä vaiheessa, lähtö saattaa sekoittaa opiskelua entisestään. Vaihdosta haaveilevan kannattaakin miettiä kunnolla, missä vaiheessa oma soittaminen on. Männikön soitolle lähtö on tuonut paljon hyvää. Tällä hetkellä hänen tavoitteenaan on, että soitto kuulostaisi siltä, että siihen on itse tyytyväinen. Sen pitäisi riittää - jos joku sanoo siihen jotain muuta, niin sitten sanoo. Aina on mielipiteitä ja kritiikkiä tulee.
Voi olla, että jos on pitkään muualla, niin Suomessa unohdetaan ja täytyy verkostoitua uudelleen. Männikölle maisemanvaihdos ja itsensä tutkiskelu on avannut silmiä. Vaikka hän rakastaa soittamista, hän kokee ettei se voi olla kaikki elämässä. Se ei voi mennä kaiken edelle, eikä kaikki voi mennä sen kustannuksella. Männikkö harjoittelee tietysti erittäin paljon. Vaikka yksityiskohtainen harjoittelu joskus tuntuukin puuduttavalta, Männikkö ei ole koskaan potenut motivaatio-ongelmia itse soittamisen osalta. Nuori altisti haluaa löytää täysin oman äänensä. Kandi- ja maisteriopintojen jälkeen hän haluaisi näillä näkymin työskennellä Suomessa. Yleensä ammattimuusikko työllistää itsensä orkesterissa, opettamalla tai molemmilla.
- Jos tällä hetkellä pitäisi valita orkesteri tai opettaminen niin ehkä opettaminen. Mutta haluaisin jollain muotoa pitää yllä omaa taiteellista toimintaa jos se on vaan mahdollista. Esimerkiksi että olisi joku kamarimusiikkiporukka, jolla voisi järjestää kaikenlaisia tapahtumia. Haluaisin tuoda musiikkia muuallekin kuin vain konserttisaleihin. Tehdä jotain erilaisia juttuja, jotka tekisivät klassisesta musiikista vähän freesimpiä. Vaikka festarien järjestämistä tai jotain. Haluaisin tuoda alalle vähän eri näkökulmaa.
Nuoret taiteilijat ulkomailla on #AESTHETICin juttusarja, jonka keskiössä ovat nuoret ja kansainväliset suomalaistaiteilijat. He joko opiskelevat ulkomailla, ovat vaihto-oppilaana toisessa maassa tai tekevät jotain ihan muuta - mutta poissa Suomesta.
Sarjan ensimmäisen osan löydät tästä.
Kuvat: Anni Tuomi, Ella Männikkö