Kartasto väläyttää kirkkaasti Suomen kuvataiteen kenttää


19.6.2018

Mäntän kuvataideviikot polkaistiin käyntiin menneenä viikonloppuna. Kartasto-nimeä kantava näyttely on jo vuorossaan 25. Mäntässä järjestetty taidetapahtuma. Taiteilijavetoinen näyttely on muokkautunut vuosien varrella nykyiseen muotoonsa, mutta pyrkinyt aina esittämään suuren määrän suomalaista nykytaidetta.

Tänä vuonna näyttelyn kuratoi galleristi ja kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja, jonka taiteilijavalinnat ovat monipuolisia ja raikkaita. Hän on tuonut Mänttään taidetta ympäri Suomen eri-ikäisiltä taiteen ammattilaisilta ja opiskelijoilta. Kokonaisuus on kattava. Esillä on 57 taiteilijan monin eri tekniikoin ja tavoin toteutettuja töitä. Maalauksia on paljon, ja myös tällä hetkellä hurjaa nostokautta kokeva graffititaide on levittäytynyt pitkin Pekiloa.

Kartasto tihkuu naurua, iloa ja värejä. Se rönsyilee useassa kerroksessa ja käsittelee myös vaikeita aiheita. On tärkeää, ettei iloa ja riemua ole unohdettu, kuten ei myöskään Helsingin Sanomien jo huomioimia söpöjä eläimiä. Kun Suomi tänä vuonna täyttyy sisällissodan muistonäyttelyiden synkistä kuvista on vain hyvä, että tähän kesänäyttelyyn vieraan toivottavatkin tervetulleiksi Anna Pekkalan veikeät dinosaurukset. Pekilon pihamaalla on ajateltu selkeästi myös nuorempaa yleisöä, sillä Taidevankkuri Linnuntien eriskummallinen värikäs teoskokonaisuus on kuin leikkikenttä lapsivieraille.

Mäntästä kotoisin oleva Halmetoja halusi kuvataideviikkojen kasvattina näyttelyyn saman verran taiteilijoita kuin aloitusvuonna 1993. Vaikka Pekilo on entinen suuri tehdaskiinteistö, tuntuu, että teoksia on jopa hieman liikaa. Kaikille ei ole ollut antaa niiden tarvitsemaa tilaa. Tilanpuute tulee esiin esimerkiksi siinä, kuinka Outi Heiskasen herkät teokset jäävät sivuhuomiolle pienellä seinällä ja Sami Havian upeat maalaukset sulautuvat ympäröivien värikimaroiden takia lattiaan ja varjojen väreihin. Ripustuksessa on otettu koko tila huolella käyttöön – jopa niin huolella, että Kirsi Pitkäsen lankainstallaatio risteilee katon ja kerrosten välillä yhtenä verkkona. Kokosimme alle lankainstallaation ja muita kiinnostavia näkymiä lauantain avajaisista.

Kirsi Pitkäsen teosta pääsee tarkkailemaan monesta eri kulmasta läpi näyttelytilan kerrosten.

Aleksi Liimataisen ja Mikko Paakkosen Suomi Finland 5926 -installaatio koostui mm. rautatiekiskoista, joilla sai kävellä.

Tiina Kivisen piirroksia.


Tiina Kivisen valtava Onnennotko -piirustus rullaantuu näyttelytilan halki.

Einari Hyvösen sekatekniikkateoksia.

Markus Jäntti-Tuomisen värikäs ja kimalteleva installaatio In Memory of Grandpa koostuu erilaisista materiaaleista, joita on yhdistelty rennon leikkisästi.

Hanna Keynään kierrätysmateriaalista koottuja pieniä veistoksia.


Avajaistunnelmia Kalle Hammin Ei-toivotut II -maalauksen edustalla.

Anna Pekkalan eri materiaaleista koottuja dinosauruksia oli Pekilon pihassa useampia.

Taidevankkuri Linnuntien eriskummalliset teokset riemastuttivat etenkin lapsia.

Tapani Kokko hauskuutti yleisöä Tapani Tamburiini -klovnina.


Taidevankkuri Linnuntien performanssi oli täynnä toinen toistaan huvittavampia ohjelmanumeroita.


Taiteilijat pitävät performanssin Mäntässä vielä muutamina päivinä kesän aikana. Tarkempia tietoja näyttelyn kotisivuilta.

Kuvat: Anni Tuomi
CARGO COLLECTIVE, INC. LOS ANGELES, CALIF. 90039—3414