Gotlantiin rantautuneet toisen maailmansodan pakolaiset palasivat saarelle näyttelyn muodossa
26.8.2018
Gotlannin eteläisimmässä kärjessä sijaitsevaan Körsbärsgårdenin Taidehalliin avautui 4.8. Latvian Centre for Contemporary Art:in (LCCA) järjestämä näyttely. Näyttely on osa suurempaa tutkimus- ja näyttelysarjaa Portable Landscapes, josta Taidehallin näyttelyssä on nähtävillä kolmen huoneen kokonaisuus Gotland. A Shelter With a View of Home.
Näyttely keskittyy baltialaisiin, kotimaastaan muuttaneisiin ja karkotettuihin henkilöihin. Gotlanti on näytellyt merkittävää roolia Baltian maiden historiassa toisen maailmansodan aikana, jolloin pakolaiset ylittivät Itämerta pienillä kalastajaveneillä. Saari tarjosi suojan tuhansille, jotka olivat lähteneet pakoon Neuvostoliiton uudelleenvalloittamia Baltian maita vuosina 1943-45. Ruotsi oli sotaan sitoutumattomana turvallinen kohde, Gotlanti sen fyysisesti lähin alue. Lyhyen välimatkan vuoksi pakolaiset pystyivät paremmin elättelemään myös toivoa kotiinpalusta rauhan tultua.
Venematka oli todella riskialtis. Matkaa Gotlantiin on 170 kilometriä, eikä merellä ollut turvallista liikkua. Kuurinmaa (Kurzeme, Latvian läntisin osa), joka oli alkuun saksalaisten vallan alla, joutui puna-armeijan piirittämäksi. Baltialaisten pakolaisten kuljettaminen sieltä meritse oli Latvian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen huippusalainen operaatio. Kaiken kaikkiaan noin 4500 latvialaista, 26 000 virolaista (joiden mukana noin 2000 ruotsin-virolaista) ja 500 liettualaista päätyivät Ruotsiin suojaan. Joukossa oli monia kulttuurihenkilöitä, joiden toiminta olisi ollut jatkuvassa hengenvaarassa neuvostovallan alla. Tämän näyttelyn kaksi taiteilijaa, Laris Strunke ja Erno Hallek olivat paenneiden joukossa. Heille, kuten monelle muulle paenneelle, väliaikainen suoja muuttui kodiksi koko loppuelämän ajaksi.
Gotlannissa oli toimiva armeija molempien maailmansotien aikana sen merellisen sijainnin takia. Myös Holmert oli armeijan leivissä Gotlannissa ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta sairastui sen jälkeen kiertävään espanjantautiin. Harvinaisen tappavasta influenssasta toipuessaan Holmert viihdytti itseään valokuvaten. Toisen maailmansodan alkaessa kamera oli kuitenkin vaihdettava taas aseisiin. Samaan aikaan Baltian pakolaiset saapuivat Gotlantiin, ja Holmert pääsi seuraamaan heidän elämäänsä sivusta ja mahdollisuuden dokumentoida sitä myös filmille.
Ainutlaatuiset mustavalkokuvat näyttävät elämää pakolaisleirissä. Kuvien kautta pääsee näkemään, miten ihmiset nukkuvat liikuntasalin lattioilla, käyvät läpi lahjoitettuja vaatteita ja yrittävät luovia arjessaan eteenpäin. Pienellä saarella oli pulaa vaadittavista resursseista, joten pakolaisia lähetettiin toistuvasti mantereen puolelle, josta he saattoivat saada töitä. Työtä tehtiin usein tehtailla, sahalla tai maaseudulla, mutta kulttuurin parissa työskennelleitä pyrittiin kannustamaan luovaan työhönsä. Heille annettiin työtehtäviä esimerkiksi kirjastoista ja arkistoista.
Näyttelyn toisesta huoneessa nähdään käytännössä, miten Ruotsiin tulleiden perheiden elämä pääsi jatkumaan. En osaa sanoa, miten kannustaminen luovan työn jatkamiseen liittyy siihen, että kahden lapsiperheen vesat päätyivät Tukholmaan taideopintoihin. On kuitenkin ihailtavaa, että tähän on aikanaan kannustettu.
Latvialainen, teini-ikäinen Laris Strunke (1931) saapui Gotlantiin perheensä kanssa marraskuun lopulla 1944. Saarelta perhe päätyi mantereen puolelle ja Strunke pääsi opiskelemaan. Lukion jälkeen hän pääsi opiskelemaan taidetta sekä Academie Libreen että Royal Swedish Academy of Fine Arts:iin. Taiteilija nousi ensimmäisen yksityisnäyttelynsä (v. 1959) myötä tunnetuksi ruotsalaisella taidekentällä, ja sen jälkeen hänen töitään on nähty Ruotsissa toistuvasti. Hän on useasti palkittu Ruotsin Royal Art Akademyn jäsen, joka toimii yhä aktiivisesti – tämänkin näyttelyn teokset ovat valmistuneet vasta edellisvuonna.
Strunkelle maalausprosessi itsessään on inspiroiva. Tyyli lähentelee abstraktia ekspressionismia, sisältäen ronskeja kontrasteja ja nopeita siveltimenvetoja suurilla pinnoilla. Teokset syntyvät taiteilijan luontosuhteesta – kesät hän viettää Islannissa ja Gotlannissa vaeltaen. Tärkeintä Strunkelle on saada edellinen teos valmiiksi ennen seuraavan aloittamista. Tästä tavasta hän ei ole koko pitkän uransa aikana luopunut.
Enno Hallekin perhe karkotettiin Virosta vuonna 1943. He pakenivat perheen isän kalastusveneellä ja päätyivät elämään pienessä kalastajakylässä Ruotsissa. Hallekin kipinä taiteeseen syttyi, kun hän päätyi teini-ikäisenä sattuman kautta taidekurssille. Tästä matka jatkui Tukholmaan ja The Royal Swedish Academy of Fine Arts:iin. Nykyään hänen töitään löytyy niin museoiden kokoelmista kuin julkisilta paikoilta.
Kodistaan pakenemaan joutuville kotimaisema muuttuu muistoiksi ja haaleneviksi valokuviksi. Erno Hallekille maisema, josta hän halusi pitää kiinni, oli auringonlasku Itämerellä Virosta katsottuna. Auringonlasku on tallentunut kovalevylle tehtyihin pieniin kiemuraisiin maalauksiin. Palasista näkee, että ne ovat kevyitä, helposti mukana kuljetettavia. Kokonaisuus muodostuu seiniä pitkin kiemurtelevaksi monumentaaliseksi sarjaksi, joka sisältää teoksia nimeltä Portable Sunsets, Portable Seascape ja Portable Heaven. Nimien kaiho ja kaipuu ja teosten värikylläisyys muodostavat kiehtovan yhtälön, jossa voi antaa silmiensä kulkea miettien tarinoita värien takana.
Kokonaisuutta täydentää kaksi nykytaiteilijaa Suomesta, latvialais-suomalainen Inga Meldere sekä saksalais-suomalainen Mikko Hintz. Parivaljakko on tehnyt näyttelyyn teoksia sekä yhdessä että erikseen. Meldere viimeistelee parhaillaan maisterintutkintoaan Kuvataideakatemialla ja hänen töitään on nähty Helsingissä viimeksi muun muassa SIC-galleriassa. Tähän näyttelyyn Meldere ja Hintz ovat tutkineet Gotlannin historiallista asemaa viettäen aikaa paikallisessa residenssissä, tutustuen saaren historiaan ja rooliin toisessa maailmansodassa.
Teokset kietoutuvat kokonaisuudeksi rinnastaen identiteettiä, kieltä ja ympäristöä. Melderen teokset ovat sekatekniikkatöitä koostuen UV-printistä ja öljyväristä kankaalla, joka tekniikkana tuo teokseen haalistuvan valokuvan tuntua. Teokset ovat kollaasimaisia ja niissä on objekteja, jotka viittaavat suoraan skandinaaviseen elämäntyyliin.
Hintz puolestaan on tehnyt näyttelyyn pieniä geometrisia maalauksia, joissa hän perehtyy Heideggerin ajatusmaailmaan tylsyydestä ja ikävystymisestä. Lyhykäisyydessään Heidegger on väittänyt tylsyyden olevan sitä, että ihminen on kahlittuna epäjärjestyksen, kaaoksen ja olemassaolon reunalle. Tällöin ajan pysähtyessä, tehtyään havainnon tilanteestaan, ihminen tuntee itsensä eläväisimmäksi.
Inga Meldere & Mikko Hintz: Welcome Flags, 2018
Portable Landscapes onnistuu tuomaan taiteen kentällä tapahtuvaan pakolaiskeskusteluun jotain uutta, sillä näyttelyssä esitellään pakolaisuutta paitsi historiallisesta näkökulmasta, myös nykypäivää dokumentoiden. Näyttelypaikan valinta on myös sijainniltaan tärkeä, vaikka turistikauden loputtua näkyvyys saattaaakin pienellä saarella jäädä vähäisemmäksi. Siksikin on tärkeää, että Gotlannista Portable Landscapes -projekti tulee jatkamaan matkaansa myös toisiin maihin. Se levittäytyy Berliiniin, Montrealiin, New Yorkiin ja Pariisiin. Projekti aloitettiin Riikan Taidemuseosta Latviasta, ja kokonaisuudessaan tämä näyttelyiden ja tutkimusten kokonaisuus on alkanut jo vuonna 2017 jatkuen vuoteen 2019 asti. Mikäli Gotlannin näyttely tulee siis jäämään välistä, mahdollisuus tutustua projektiin on vielä olemassa.
Exhibition of Baltic exile and émigré artists PORTABLE LANDSCAPES in Gotland
4.8.2018 - 30.9.2018
Körsbärsgården Konsthall,
Sundre Västergårde 135, 623 30 Burgsvik, Gotlanti
Lisätietoa Portable Ladscapes -projektista löytyy täältä.
Kaikki tekstin kuvat: Anni Tuomi