Kumpulassa raikaa kamarimusiikki, jota kuunnellaan sukkasillaan hymy huulessa
10.6.2018
Kaunis kesäpäivä, Kumpula ja mehevät kakkukahvit kelpaisivat varsin hyvin reseptiksi täydelliseen sunnuntai-iltapäivään. Kun tämä kuorrutetaan vielä kamarimusiikilla Kaffila Bokvillanissa, tunnelma kohoaa äärettömän korkealle.
Olen vieraillut Kumpulan kamarikonserteissa kahdesti kuluneena keväänä. Viime sunnuntainen Violan päivän konsertti Bokvillanissa oli vasta kuudes kerta, kun konsertteja on järjestetty. Tämän kertainen Bokvillanissa järjestetty konsertti oli sinällään poikkeus, että yleensä tapahtumat on pidetty Kumpulan kylätilassa. Myös loppuvuoden konsertit soivat kylätilassa.
Kumpulassa on tietynlainen lämmin henki ja yhteisöllisyys, jonka tuntee istuessaan konserttisalissa sukkasiltaan. Idyllisen puutaloympäristön läpi tuntuu aina kulkevan pullan tuoksu. Nämä kaikki yhdessä tekevät olon kovin kotoisaksi ja tervetulleeksi. Tunnelma täyttää sydämen ilolla. Konserttiin on todella matala kynnys saapua, ovella ei peritä pääsymaksua eikä tarvitse miettiä juhlatamineisiin pynttäytymistä. Jokainen on tervetullut sellaisena kuin on.
Kaiken takana on toissa keväänä kumpulalaistunut Elina Heikkinen, tamperelaislähtöinen alttoviulisti. Heikkinen haaveili omasta konserttisarjasta tai pienestä klassisen musiikin festivaalista pitkään. Kumpulaan muutettuaan hänelle valkeni hyvin pian, että kaupungiosa olisi täydellinen paikka jollekin sellaiselle.
"Klassisen musiikin tarjontaa juuri tuolla alueella ei ole kovinkaan paljoa ja minusta on tärkeää, että kulttuuritapahtumia järjestetään muuallakin kuin ydinkeskustan alueella. Kumpulasta tuli heti vahva yhteisöllisyyden tunne. Olin vakuuttunut, että saisin nimenomaan paikallisia alueen asukkaita houkuteltua kuuntelemaan. Ja niin kävikin! Tunsin lisäksi muutamia muusikoita, jotka ovat asuneet tai asuvat edelleen alueella ja sain heiltä tukea tähän ideaan", Heikkinen kertoo.
Konsertit ovat sisältäneet vaihtelevaa ohjelmistoa, joka kuulostaa rehelliseltä ja aidolta. Konserttisalien glamour vaihtuu villasukkavalssiin, sellaiseen rennon letkeään tunnelmointiin. Musiikki ja muusikot astuvat samalle tasolle yleisön kanssa, heillä ei ole erillistä koroketta eikä sellaista edes kaipaa. Musiikki soljuu ihan yhtä kauniisti mutta tuntuu, että salissa uskaltaisi naurahdella ja kuiskuttaakin, jos siltä tuntuu.
Kun muusikot ovat ihan parin metrin päässä, voi soittajan hengityksen suorastaan kuulla. Kukin muusikko on kirjoittanut ohjelmapaperiin pienen esittelyn itsestään. Kun tietää toisten harrastuksista, tempauksista ja esimerkiksi suhteesta musiikkiin, he tuntuvat vielä samaistuttavammilta ja enemmän läsnäolevilta.
Muusikot koostuvat pitkälti Heikkisen ystävä- ja tuttavapiiristä. Alttoviulisti itse viimeistelee parhaillaan maisterin tutkintoa Sibelius-Akatemialla ja soittaa freelancerina pääkaupunkiseudun orkestereissa, joten tuttuja muusikoita löytyy ympäriltä paljon.
Muusikot ovat tähän mennessä tulleet soittamaan puoli-ilmaiseksi. Konserteissa ei peritä pääsymaksua ja koko ohjelmatuotto menee muusikoille, mutta tästä saadaan kasaan vain murto-osa kunnollisesta konserttipalkkiosta. Heikkinen hakee koko ajan hankkeelle apurahoja, jotta voisin maksaa muusikoille paremmin. Musiikin edistämissäätiö (MES) tuki hanketta pienellä summalla, jonka lisäksi Taiteen edistämiskeskus (Taike) antoi juuri myönteisen apurahapäätöksen. Heikkinen suunnittelee myös kamarimusiikkiyhdistyksen perustamista Kumpulaan, sillä yhdistyksen nimissä apurahojen saaminen voisi olla helpompaa.
"Koska muusikot eivät saa kunnolla palkkaa, olen pyrkinyt huolehtimaan siitä, että konserteissa on hyvä meininki ja sinne on kiva tulla esiintymään. Tässä on mielestäni onnistuttu. Konserteista on aina lähtenyt paitsi hymyileviä yleisön jäseniä, myös hymyileviä muusikoita", Heikkinen kertoo.
Heikkisen tavoitteena on jatkaa toimintaa "niin kauan kuin esiintyjiä löytyy ja yleisö jaksaa tulla paikalle". Konserttien vuosittainen määrä ei ole vielä ehtinyt täysin vakiintua, mutta tällä hetkellä noin kuusi kertaa vuodessa tuntuu sopivalta. Kamarimusiikkitapahtumien järjestäminen tuntuu palkitsevalta ja Heikkinen nauttiikin kovasti niiden järjestämisestä. Ilahduttavaa palautetta tulee suoraan yleisöltä ja lähikaupassakin saatetaan huikataan kiitokset onnistuneesta konsertista. Iloinen yleisö levittää sanaa ja sali on ollut poikkeuksetta varsin täynnä. Vaikuttaa siltä, että kamarikonserit ovat vakiintumassa Kumpulaan.
Kuvat: Anni Tuomi