Rakkaudesta van Goghiin


6.11.2017

Kokonaan öljyvärein maalattu elokuva on täysin ainutlaatuinen kokemus, jota ei ole voitu kokea ennen tätä hetkeä. Kaltaiselleni taidemaalarille on lähes aivan sama mistä elokuva kertoo ja millainen juoni siinä on, kun on mahdollista päästä kokemaan jotain tällaista. Maalaustaiteen ulottuminen elokuvamaailmaan asti on suorastaan fantastista.

Loving Vincent yhdistää onneksi sekä maalauksen että mukaansa tempaavan juonen, jolloin elokuvasta voivat nauttia muutkin kuin tekniikan, värin käytön, maalausjäljen rikkauden ja lukemattomien muiden ihanuuksien perään huokailevat taidemaalarit.

Elokuva keskittyy hollantilaisen legendan, Vincent van Goghin kuoleman ympärillä pyörivään mysteeriin. Kuolemaa pidettiin itsemurhana, mutta kuten elokuvassa käy ilmi, se ei välttämättä olekaan niin itsestäänselvää. Ohjaaja Dorota Kobiela luki taiteilijan kirjeitä ja käytti valtavasti aikaa perehtyen taiteilijan teoksiin. Kobielaa inspiroivat ja ajoivat eteenpäin van Goghin viimeisen kirjeen sanat, jossa taiteilijanero totesi "We cannot speak other than by our paintings". Tämä lause sai Kobielan toteuttamaan yhdessä puolisonsa, ohjaaja Hugh Welchmanin kanssa kunnianhimoisen elokuvan, jossa taiteilijan teokset heräävät eloon ja jossa niiden ääni todella pääsee kuuluviin.

Tarinankerrontaa lähdettiin ensin työstämään noin viiden viikon kuvauksilla oikeiden näyttelijöiden kanssa. He näyttelivät van Goghin maalauksia muistuttavissa lavasteissa, jonka jälkeistä tulosta editoitiin kymmenisen viikkoa. Tämän jälkeen maalaustyöryhmä päästettiin valloilleen. Maalareita oli kaiken kaikkiaan 150 ja he työskentelivät seitsemän vuotta. Maalausten liike syntyi yhdistämällä oikeiden näyttelijöiden näytteleminen ja visuaaliset tehosteet sekä animaatiotekniikat.

Huomionarvoista on myös se, miten elokuvan rahoitusta on kerätty. Helpostihan rahoittajia ei tällaiseen suureelliseen hankkeeseen ole voitu saada, ja tekijöille ehdotettiin maalaamisen sijaan kokonaan tietokoneella tehtyä toteutusta. Ohjaajat kuitenkin pitivät päänsä, ja elokuva sysättiin alkuun keräämällä joukkorahoitusta.

Sittemmin koko tuotokseen upposi 4,7 miljoonaa euroa rahaa, jota tekovaiheessa kerättiin esimerkiksi myymällä elokuvaan tehtyjä maalauksia. Niistä oli muutama esillä myös Helsingin Tennispalatsissa 22. lokakuuta saakka. Tämän jälkeen teokset huutokaupattiin, ja koko tuotto meni kehitysmaiden lasten koulutuksen ja taidekasvatuksen tukemiseen.

Kuvattua elokuvaa heijastettiin taiteilijoille ja kohtaus kohtaukselta syntyi huikeat 66 960 uniikkia öljyvärimaalausta. Kaikki materiaali elokuvaa varten on kerätty taiteilijan kirjeistä, ja maalausten pohjana toimivat myös mestarin omat teokset. Taiteilijaryhmä kopioi niiden tunnelmaa ja van Goghille ominaisia siveltimenvetoja millintarkasti, pyrkien säilyttämään samankaltaisen tunnelman ja ainutlaatuisuuden, joka maailman tunnetuimmalle taidemaalarille on ominaisinta. Lopputulos on silmiä hivelevän kaunis.



Haukoin henkeäni jo ensimmäisten sekuntien aikana maalausjäljen elävyyden takia. Öljy väreilee valkokankaalla ja paksujen maalikerrosten voimakkuus suorastaan hätkähdyttää. Tuntuu kuin olisi galleriassa, jossa silmien edessä oleva maalaus muuttaisi muotoaan jatkuvasti.

Ehkä koska kyseessä oli taiteilijapariskunnan leffailta, kiinnitimme molemmat enemmän huomiota itse maalausjälkeen kuin juonelliseen tapahtumaan. Minä kyynelehdin siveltimenvedoille ja värin vivahteille ja keskityin miettimään, kuinka tämä kohta on maalattu ja miltä alkuperäinen van Goghin maalaus näyttikään. Elokuvan juonen seuraaminen jäi siis sivuhuomiolle. Minun oli mahdoton ajatella tarinan etenemistä tuijottaessani yli 600 000:ta vaihtuvaa maalausta, joita heijastettiin verkkokalvoille joka kahdestoista sekunti.

Selväksi tulee se, ettei elokuva keskity juurikaan van Goghin elämään, vaan ennemmin hänen kuolemaansa ja siihen liittyvään mystiikkaan. Koko tarina on pikemminkin hänen ystävänsä pojan Armand Roulinin näkökulmasta kerrottua salapoliisitutkimusta, jossa tämä yrittää selvittää taiteilijan kuolemaan johtaneita syitä. Mieleen painui lause, jossa kysyttiin, miksi Roulin haluaa tietää niin paljon taiteilijan kuolemasta, kun ei tiedä mitään tämän elämästä. Tätä jäin itsekin ihmettelemään elokuvan edetessä.

Van Goghin elämä näyttäytyy synkkänä ja surullisena, jota se pääosin olikin. Elinaikanaan taiteilija ei ehtinyt nauttia suosiota ja myi ainoastaan yhden maalauksen. Hän kyllä vaihtoi maalauksiaan tarvittaviin perustarpeisiin, kuten ruokaan tai piirustusvälineisiin sekä teki maalausvaihtokauppaa muiden taidemaalareiden kanssa. Ura jäi lyhyeksi: van Gogh aloitti maalauksen vasta 28-vuotiaana ja kuoli itsemurhaan jo 37-vuotiaana. Hän oli psyykkisesti sairas, kärsi siitä paljon ja vietti viimeisinä vuosinaan paljon aikaa mielisairaalassa.

Elokuvan takaumissa filmi on mustavalkoisen haikea ja siveltimenvedoista puuttuu van Goghin kosketus. Toki katsojalle on selvempää, että historiaan viittaavat kohtaukset on toteutettu mustavalkoisina, mutta jokin niissä jää kaihertamaan. Alkuperäisiä maalauksia esimerkiksi van Goghin lapsuudesta ei ole olemassakaan, vaan apuna käytettiin mielikuvitusta ja valokuvia tuolta ajalta.

Elokuvan upeimmaksi puoleksi jää siis se, miten maalaustaidetta tuodaan esille. Vaikka elokuvan keskiössä onkin legendaarinen maalari, on upeaa, että maalaustaide on saanut täysin uuden esitystavan, joka on kaukana tutuista museoista. Näen tässä mahdollisuuden monelle muullekin projektille, jossa maalaustaidetta voitaisiin käyttää hyödyksi. Jopa klassinen ja perinteinen öljyvärimaalaus voidaan elokuvan voimin nähdä elinvoimaisena taidemuotona.



"An animated masterpiece! An absolutely stunning film that not only does justice to the art of Van Gogh, but also to the art of movies. I have never seen anything on screen like it before. You will be amazed and lifted by this extraordinary film." – Pete Hammond, Deadline

"A one-of-a-kind work of art." – Variety

"Hypnotic and beguiling." – A.O. Scott, The New York Times

“Remarkable. You will marvel at the art in this labor-intensive labor-of-love.” – Bob Mondello, NPR All Things Considered

“A new film that tears up the rule book of animation...I’ve not experienced anything like it before.” – Florence Waters, The Telegraph

"Never has there been a film that spoke to the heart of an artist like “Loving Vincent”. Animation and fine art painting come together in this loving tribute to the work and life of a master artist." – Tony Bancroft, SIFF Animation Jury


Loving Vincent on nähtävissä monissa elokuvateattereissa ympäri maan, mutta suosittelen kokemaan sen Rivierassa paikan tunnelman vuoksi (huom! Tällä hetkellä vain 11.12. näytöksessä kunnolla tilaa!) tai vaihtoehtoisesti Pop Up Kino Helsingin KinoTelakassa tämän viikon torstain tai sunnuntain näytöksissä!

CARGO COLLECTIVE, INC. LOS ANGELES, CALIF. 90039—3414