Mari Sainion musiikki kumpuaa pohjoisen luonnosta ja tarinoista
21.9.2018
Helsinkiläinen säveltäjä Mari Sainio julkaisi vastikään esikoisalbuminsa Minus 25. Albumi on herkän melankolinen kokonaisuus, joka on saanut paljon ylistystä kriitikoilta ja kuulijoilta. 29-vuotias säveltäjä on palautteesta innoissaan ja odottaa kiitollisena tulevaa konserttisyksyään.
Sainio on viettänyt kesänsä saaristossa ja Lapissa. Säveltäessään hän palaa kuvankauniin luonnon äärelle ja välittää sen ihmeellistä kauneutta kuulijoilleen. Sainion istuutuessa kirjoittamaan musiikkiaan hän näkee mielessään pohjoisen jylhät maisemat ja haistaa meren tuoksun kesäisessä saaristossa. Revontulet juoksevat nuottiviivastolla ja aava ulappa siirtyy kuulijankin mielenmaisemaksi.
Kaikkiin teoksiin linkittyy henkilökohtainen tausta ja tarina. Niitä kuulijoiden ei kuitenkaan tarvitse tietää, eikä Sainio halua niitä alleviivata. Musiikki antaa mahdollisuuden kulkea itse sinne, minne haluaa musiikin vievän. Kuulija saa luoda teoksille oman maailmansa ja kertomuksensa. Säveltäjästä on hienoa, mikäli hän pystyy saamaan musiikillaan aikaan reaktioita ja tunteita.
Tuoreella albumilla kuullaan klassisia ja elektronisia soittimia. Jo sävellysvaiheessa Sainiolle on tärkeää tietää, miltä soinnut ja melodiat tulevat kuulostamaan.
“Yleensä vain joku tietty soundi tai soitin soi päässä ja toteutan sen. Välillä sattuma ohjaa valintoja: esimerkiksiMountainsin ensimmäinen melodia oli tarkoitus soittaa huilulla, mutta soittajalla oli myös shakuhatchi mukana, joten kokeilimme sitä ja se toimi paremmin”, Sainio avaa sävellystensä taustaa.
Ennen Minus 25 –albumia Sainio on säveltänyt musiikkia elokuviin, teatteriin, animaatioihin, installaatioihin sekä useita konserttiteoksia ympäri maailmaa. Vuodesta 2010 alkaen hän on tehnyt yhteistyötä ja säveltänyt esimerkiksi YLEn radio- ja tv-projekteihin, islantilaiselle NyArk Medialle, Baltic Sea Philharmonicille ja Imogen Heapille. Hänen töitään on esitetty laajasti Helsingin Musiikkitalosta Lontoon The National Galleryyn.
Silti kaikista nautinnollisin projekti on ollut oman albumin tekeminen. Sen äärellä Sainio on päässyt tekemään juuri sellaista musiikkia, kuin itse haluaa.
“Muita itselle mieleen jääneitä yhteistöitä ovat olleet muun muassa yhteistyö Baltic Sea Philharmonic:in kanssa vuonna 2016, multimediasinfonia The Infinite Bridgen tekeminen vuonna 2015 sekä The Raven -monologiooppera vuonna 2017. Myös tänä vuonna tehdyt elokuvaprojektit Umskipti ja Soitonopettaja ovat jääneet mieleen mahtavina projekteina”, Sainio listaa.
Sävellystyössään hän iloitsee voidessaan luoda uutta, kuten myös siitä, kun pääsee kuulemaan tai näkemään uuden tuotteen. Pitkässä levyntekoprosessissakin palkitsevinta oli juuri ideoiden realisoituminen tuotantoa tehdessä, miksauksessa ja äänityksissä.
“Projektia tehdessä parhaita hetkiä on, kun lukot aukeavat ja vihdoinkin keksii, miten joku kohta menee. Kun on kauan miettinyt, miten saisi jonkun kohdan toimimaan, on tosi hieno tunne, kun se loksahtaa kohdilleen”, Sainio riemuitsee.
Säveltämisen Sainio aloitti jo hyvin nuorena ja ensimmäiset suuremmat sävellyksensä hän teki lukiossa. Lukiosta hän jatkoi Sibelius-Akatemiaan sävellyksen ja musiikinteorian osastolle, josta tie vei vuonna 2013 Lontoon Royal College of Musicin elokuvasävellyksen maisteriohjelmaan.
“Kansainvälisyys on hyvin tärkeää, sillä Suomessa on vähän projekteja ja yleisöä marginaalimusiikille. Olin vuonna 2012 elokuvamusiikin kesäkurssilla New Yorkissa, jossa minulle selvisi, että haluan nimenomaan erikoistua siihen. Halusin opiskella Yhdysvaltojen sijasta Euroopassa, joten sen vuoksi valitsin Royal College of Musicin”, Sainio kertoo.
Opiskelujen aikana ja jälkeen hän on työskennellyt pääosin jo aiemmin mainittujen projektien parissa. Itse työ käy välillä raskaaksi yksin puurtamisen takia ja välillä tulee päiviä, kun mikään ei edisty. Tällöin Sainio hakee inspiraatiota luonnon lisäksi myös sellaisista musiikkityyleistä, jotka eivät ole ihan lähimpänä Sainion omaa estetiikkaa. Muutenkin Sainio kuuntelee kaikenlaista musiikkia. Klassisen musiikin esikuvikseen hän mainitsee Igor Stravinskyn ja Maurice Ravelin, ja kertoo ihailevansa suuresti myös Johanna Johanssonia, Hammockia ja Hans Zimmeriä.
Albumin julkaisun jälkeen Sainio keskittyy keikkailuun yhtyeensä kanssa, ja säveltää lisää uusia tilausteoksia ja soolomusiikkia. Hän haluaa saavuttaa entistä suurempia asioita soolourallaan ja säveltäjänä.
“Tällä hetkellä on sellainen olo, että haluan tehdä kovasti töitä ja nähdä, kuinka pitkälle voin päästä”, Sainio täsmentää.
Mari Sainion albumi Minus 25 on kuunneltavissa täällä.
Sainio esiintyy kahdeksanhenkisen yhtyeen kanssa 21.9. Vaasassa ja 26.9. Helsingissä Semifinalissa.
Lisää tietoa: www.marisainio.com