Matti Kalkamon musta huumori saa nauramaan kuolemanvakavien asioiden äärellä
15.4.2018
Galleria Sculptorin näyttelytarjonta on tänä keväänä onnistunut miellyttämään näyttely toisensa perään. Tämän kuun 22. päivään saakka esillä on Matti Kalkamon näyttely Dead End Manifesto.
Kun galleriaan astuu sisään, ei voi olla huomaamatta valomainoksen kaltaista teosta Bleed. Suuret kirkuvanpunaiset All you bleed is love -kirjaimet ovat tehokas elementti valkoista seinää vasten. Ne saavat katsojan katseen jopa ohittamaan lattialla makaavan punaiseen mattoon käärityn henkilön, veistoksen Royal Blood.
Kalkamon ilmaisu on hyvin suoraa. Ei sillä tavalla, että mutkat olisi niin sanotusti vedetty suoriksi vaan niin, ettei viesti jää epäselväksi. Viesti tai merkitys, katsojan itse pääteltävissä oleva asia välittyy teoksesta juuri tarvittavan röyhkeästi, vähän kasvoille läpsäyttäen ja ravistellen. Nimet ohjailevat ajattelemaan teosten aiheita lisää. Veistokset kertovat ihmisenä olemisesta tässä yhteiskunnassa sen koko laajassa skaalassa.
Näyttely jatkuu vahvana teoslistan viimeiseen teokseen saakka. Gallerian rajallinen tila on otettu haltuun kiehtovasti ja hyvällä variaatiolla. On hyvä, ettei teoksia näyttelyssä ole kuin kahdeksan. Väljyys ja taidokas ripustus voimistavat jokaisen teoksen sisältöä. Sivuhuone on pimennetty mustalla verholla. Sisältä löytyy kolmimetrinen tiilimuuri, johon hakattua tekstiä jää tavaamaan hetkeksi etsien sen konnotaatiota. Tämä on näyttelyn manifesto. Kirjainten tyhjät paikat on valaistu ja vaikutelma pienessä huoneessa on pysäyttävä.
Kun käsitellään vakavia aiheita, tarvitaan huumoria, Kalkamo kertoo gallerian Youtube-tilillä julkaistulla haastatteluvideolla. Juuri siinä on näyttelyn punainen lanka. Kompakti kokonaisuus pysyy koossa ja sen suuriin teemoihin pystyy uhraamaan kärsivällisyytensä kullekin sopivan ajan verran. Vaikeita aiheita olisi muussa tapauksessa hankala kohdata. Jos niitä olisi vielä enemmän tai jos niistä puuttuisi huumori, katsoja voisi sekä järkyttyä että jättää osan teoksista huomiotta.
Piskuisen seinään kiinnitetyn Last Supper -veistoksen äärellä pidättelen nauruani. Sen jalusta näyttää erehdyttävän paljon Saarioisten valmismaksalaatikon alumiinirasialta, ja nypin mielessäni rusinoita tutun maun tulviessa kielelleni vielä useiden kasvissyöjävuosien jälkeenkin. Päällä on hopeainen pienoismalli legendaarisesta asetelmasta Jeesuksesta opetuslapsineen. Suorastaan nerokasta.
Matti Kalkamo kertoo työstään kuvanveistäjänä ja Dead End Manifesto -näyttelystään Galleria Sculptorin YouTube -kanavalla.