Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin


8.4.2018

Kuvataiteilija Sasha Rotts on toistaiseksi ainoa ihminen, joka saa minut vakuuttumaan siitä, että vain hieman postimerkkiä suurempi maalaus voi tehdä kokoaan moninkertaisesti suuremman vaikutuksen. Kun teoksen koko yltää vain noin seitsemän senttimetrin korkeuteen, sitä täytyy tarkastella todella läheltä. Rotts haastaa taiteenkatsojan: sellainen, joka on tottunut pakittelemaan gallerissa metrien päähän itse teoksesta ja katselemaan sitä useammasta kulmasta joutuu nyt kulkemaan aivan maalauksen eteen edes nähdäkseen sen kunnolla.

Maalausten sisältö ja huolella ripustettu näyttely luovat yhdessä värisyttävän vaikutelman jostain historiallisesta ajanjaksosta, johon ei ihan saa tarttumapintaa. Our School You Never Skip -nimeä kantava näyttely koostuu lähinnä koulukuvista. Tarkemmin sanoen luokkakuvista, joiden oppilaille ei ole maalattu kasvoja. Kulman takaisella seinällä komeilee pikkuinen maalaus kirkkomaisesta koulusta, ja viereisellä seinällä on maalitaulua ja ikonia muistuttava maalaus naisesta, joka on selin katsojaan.

Ripustus on hykerryttävän erikoinen. Maalauksia on ripoteltu pieniksi ryppäiksi galleriakäytävän seinille. Yksi maalaus on kiinnitetty suoraan kiinni kulmaseinän reunaan ja pienet parin senttimetrin korkuiset viisumikuvia esittävät teokset on nostettu kookkaalle jalustalle. Kaapelitehtaalla sijaitseva Vapaan Taidekoulun galleria Vaaga on haasteellinen näyttelyn pitäjälle, sillä se poikkeaa perinteisestä galleriatilasta ollessaan pitkälti yhtä käytävää. Katon putkisto ja heikko valaistus eivät ole edukseen monellekaan näyttelylle, mutta Rotts on ottanut tilan haltuun erinomaisesti kääntäen sen heikkoudet vahvuuksiksi. Se, että koulu-teemainen näyttely sijaitsee koulun galleriassa, on myös kiinnostava lisä.

Vasemmalla Natasha in Primary School (2018) ja oikealla 8 A class (2017)

Rotts valottaa katsojalle omaa elämäänsä olematta kuitenkaan liian henkilökohtainen. Vaikka hän esiintyy jokaisessa maalauksessa itse, lähes jokaisen maalauksen poispyyhityt kasvot tekevät hahmoista keitä tahansa, tasa-arvoisia ihmisolentoja, jotka voisivat olla keitä vain vanhassa neuvostoaikaisessa koulussa. Näyttely vie meidät historialliseen ajanjaksoon, joka avautuu maalausten kautta persoonallisesti. Se päästää todella lähelle kertoakseen tarinansa sellaiselle, joka pysähtyy kuuntelemaan. Maalausten kasvottomat hahmot vaikenevat hymyilemättä luokkansa keskellä, olematta enää heitä, joita olivat aiemmin.

Rottsin puolison, kuvataiteilija Pavel Rottsin kirjoittama näyttelyteksti tukee näyttelyä kertomalla lisää neuvostoajan koulutuksesta ja antaa lisää näkökulmaa katsojalle. Maalausten sisäiset tarinat sen sijaan ovat jokaisen itse hahmoteltavissa.

"Amount of subjects is limited. People's behavior draws familiar patterns. They look so similar that one can replace faces of characters that the photo album of a random stranger becomes your own. -- For the majority of young Soviet parents, it was natural to think that school was supposed taking care of child's personality. The social system worked as a conveyor transporting a person from maternity hospital to kindergarten and then to school and so on leaving aside a family."

Luokkapotrettien lisäksi Rotts on maalannut omakuvia eri ikävaiheistaan sekä kuvannut myös muita koulun ulkopuolisia lapsuuden tapahtumia. Kiehtovaa on, miten hän pystyy käsittelemään tekniikkaa kuin tekniikkaa luontevasti. Oli teos tehty öljy- tai vesivärein tai mihin kokoon tahansa, se näyttää sopivan Rottsin ilmaisuun eikä mikään tekotapa vähennä sen voimaa.

Vasemmalla My Finnish visas (2018) ja oikealla Icon in the circle (2018).

Sasha Rotts: Our School You Never Skip
4.-15.4.2018
Galleria Vaaga
Kaapelitehdas
Tallberginkatu 1, Helsinki


Kuvat: Anni Tuomi
CARGO COLLECTIVE, INC. LOS ANGELES, CALIF. 90039—3414