Tomi Mäkilä säveltää kauneutta
13.7.2017
Tomi Mäkilä on aina halunnut tehdä kaikkea mahdollista. Hän on halunnut olla kapellimestari, arkkitehti ja elokuvaohjaaja. Kaikkein tärkeintä Mäkilälle on kuitenkin tunne joka syntyy, kun sävellys alkaa muotoutua. Siinä on jotain selittämättömän nostattavaa, se on sukua ihastumisen ja rakastumisen tunteille. Juuri siksi Mäkilä on myös muusikko, joka tunnetaan yhtyeistä kuten Magenta Skycode, Montevideo ja The Crash.
"Se on ollut mulle aina kaikkein suurin tunteen tuoja. Vaikka olisi ollut onnistuneella ja hurmoksellisella keikalla jolla on tuhansia ihmisiä, niin se ei silti voita sitä tunnetta, kun istuu pianon ääressä ja joku sävellys alkaa saada muotoaan. Sitä tunnetta ei voita mikään. Se on aina vetänyt mua tosi paljon puoleensa. Muissa bändeissä oon ollut kuitenkin vaan muusikko, ja se ei oo mulle kaikkein luonteenomaisinta. Mähän en oo esiintyjätyyppi, mä oon vähän sellainen awkward lavalla."
Koska säveltäminen on Mäkilälle upein saavutettavissa oleva asia, on luonnollista, että hän päätyi luomaan sooloprojektinsa Since November. Kymmenen vuoden aikana se on muuntautunut noin nelihenkisestä orkesterista nykyiseen muotoonsa jossa Mäkilä tekee kaiken itse, lukuun ottamatta rumpujen soundien ja ohjelmoinnin kanssa toimimista. Niissä häntä avustaa Jukka-Pekka Flander. Mäkilä tapasi käyttää lukemattomia tunteja etsiessään yksittäisen rummun täydellistä soundia, mutta jokaisen läpi käytyään ja yhteen sovitettuaan kokonaisuus ei vastannutkaan odotuksia. Täydellinen rumpusoundi löytyy kuitenkin yhdessä tehden ja kompromissien kautta. Samalla Mäkilä on lähempänä sitä, mitä haluaa musiikiltaan. Hän haluaa tuottaa kauneutta.
"On tosi tärkeetä että se koskettaa. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, mulla on harmoninen ideaali, maku, esteettinen ilme, ja niitä tavoittelen. Mä löydän sen kaiken tosi helposti sävellyksissä. Mä pystyn saamaan sen pianolla esiin, mutta mun on vaikea saada sitä toteutettua studiossa. Se joku kauneus ja koskettavuus hukkuu helposti."
Since November julkaisi pari viikkoa sitten ensimmäisen singlensä Star System. Kappaletta on ehditty jo kehumaan monessa mediassa, se on kivunnut Suomen Spotifyn soittolistalle ja huomioitu ulkomailla asti. "It's quite possibly the best new release of the year so far", todettiin Nordic Music Reviewissa. Rosvot.fi-musiikkiblogissa Star Systemia kuvailtiin puolestaan mahdollisesti kauneimmaksi tänä kesänä kuultavaksi kappaleeksi.
Star System lukeutuu niin kutsuttuun avaruusteemaan, jota Mäkilä alkoi käsitellä jo todella kauan aikaa sitten. Hän etsi analogiaa tai metaforaa yksinäisyydelle, eikä avaruutta parempaa vertausta sille tunteelle hänen mielestään ole olemassakaan. Avaruus on pohjaton ja loputon tilatyhjyys, joka toimii kannattelevana kehikkona Mäkilän sävellysprosessissa. Yksinäisyys saa kuitenkin laajempia ja väljempiä sävyjä, sillä Star System vinoilee samalla myös esimerkiksi patriarkaariselle kulttuurille. Yksinäisyyden käsittely ulottuu lyriikoihin, vaikka ne eivät ole Mäkilälle kovin tärkeitä muualla kuin hänen omissa kappaleissaan.
"Mulla voi olla lempibiisi jonka olen kuunnellut lukemattomia kertoja muutaman vuoden aikana ja voi silti olla, etten tiedä mitä siinä lauletaan. Mulla menee koko kapasiteetti aina siihen, että sävellys on niin kaunis. Mä lumoudun siitä niin täysin, etten välttämättä kuule mitä siinä sanotaan. Mä saatan jopa hyräillä niiden sanojen mukana, muttei se semanttisesti mene perille. Ne tulee jostain lihasmuistista."
Lapsena Mäkilä kävi pianotunneilla muutaman vuoden ajan. Hieman lopettamisen jälkeen hän löysi itsensä ihmettelemästä isoveljensä ystävän tekemää sävellystä, kykenemättä ymmärtämään, että itse tehtyjä biisejä voisi olla edes olemassa. Ajatuksesta viehättyneenä Mäkilä istui uudestaan pianon ääreen, tällä kertaa säveltääkseen.
"Tosi nopeasti huomasin sen olevan vielä parempaa. Mä innostuin, kun keksin että melodioita ja harmonioita voi luoda ihan itse. En mä siellä soittotunneilla ollut mitään oppinut, mutta sitten mun oli pakko opetella omatoimisesti, jotta mä pystyin soittamaan niitä juttuja mitä mulla oli päässä, mitä mä kuulin."
Mäkilä päätyi soittamaan koskettimia useisiin yhtyeisiin, mutta jatkoi koko ajan myös säveltämistä. Soolouralle lähteminen vei aikansa, sillä Mäkilän mielenkiinnon kohteet hajosivat ympäriinsä moneen asiaan, joihin ei kuitenkaan kuulunut studioteknologian opetteleminen.
"Nuorena bändejä perustaessa mua ei kiinnostaneet ne laitteet, ja nyt mä sitten saan maksaa siitä. Olisi kannattanut olla vähän kiinnostuneempi siitä tekniikasta myös, niin ehkei mulla olisi kestänyt näin kauan. Jotkuthan tietää kaikesta kaiken, kitaristeilla voi olla kymmenkunta efektipedaalia edessään, ja mä ihmettelen mitä ne kaikki tekee. Mä oon ollut liikaa sävellysten maailmassa. Tai sävellysten pauloissa."
Musiikin tekemisessä studiotyöskentely vie kuitenkin valtaosan ajasta. Mäkilä arvioi, että alle viisi prosenttia kaikesta hänen musiikkiin käyttämästään ajasta on itse säveltämistä. Ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että hänen täytyisi tehdä kaikki itse. Yksi skenaario voisi olla sellainenkin, jossa Mäkilä vain säveltäisi ja joku muu tekisi kaiken muun siitä eteenpäin. "Tosin sellainen olisi aika epärealistinen haavekuva", hän naurahtaa, "mä vaan jossain säveltelen menemään ja joku muu hoitaa kaiken työn."
Vaikka yksin tekemisessä on puolensa, Mäkilä kaipaa jotain myös bändiajoistaan. Treenikämpillä tuli vaihdettua kuulumiset ja keikkamatkoissakin oli oma viehätyksensä. Aika kuitenkin kultaa muistot kuten keikkamatkojen odottelut, vähäiset yöunet ja pitkät matkustusajat. Aikaisemmin kovin lentopelkoinen Mäkilä joutui esimerkiksi nielemään pelkonsa aamuviideltä Turun lentoasemalla hyytävässä räntäsateessa tietäen, että matkustamiseen kuluisi parikin vuorokautta.
"Ei niitä kuuden tunnin istumisia moottoritiellä muista, tai sitä kun yritti tilata saksalaisen huoltoaseman kahviosta kasvisruokaa. Ja se kasvisruoka on just joku ranskalaiset ja sipsit, that's it. Välillä on sitten tosi kivoja hetkiä, on tavannut uusia ihmisiä, nähnyt uusia paikkoja."
Muusikkouransa ohessa Mäkilä on opiskellut digitaalista viestintää ja luonut uran sen saralla. Tällä hetkellä hän on kesälomalla leipätyöstään Suomen World Visionilla. Se on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä. Musiikinteosta Mäkilä ei pidä taukoa, sillä se ei tunnu työltä. Jos hänellä on aikaa keskittyä musiikintekoon rauhassa, siitä saa energiaa. Hektiset ja kiireiset tilanteet ovat toki asia erikseen. Ja kun asiat eivät etene, on se intohimoiselle taiteentekijälle todella rankkaa.
Mäkilää painaa tunne, ettei hän pysty olemaan tarpeeksi läsnä sekä työssä että musiikissa. Tosin hän kokee olevansa onnekas kun hänellä on työ, josta nauttii ja jolla on merkitystä, mahtava työpaikka ja ihana työyhteisö. Aika loppuu kuitenkin jatkuvasti kesken, vaikka Mäkilä haluaisi vielä antaa työpaikalla "ekstrapanoksen" ja opiskella työasioita vapaa-ajallakin, jotta osaisi kaiken paremmin. Hän toivoisi, että ehtisi kaikkeen mutta luulee, että jotain olisi alettava rajaamaan pois. Ehkä tasapaino alkaa kuitenkin löytyä pikkuhiljaa, aikaa jakamalla ja priorisoimalla.
Musiikista ei oteta lomaa senkään takia, että uusi biisi ja sen musiikkivideo ovat juuri tuloillaan. Videon on ohjannut Paola Suhonen ja se on kuvattu viime vuonna New Yorkissa. Mäkilä haluaisi pian lisää musiikkia ulos, mutta varsinaista levyä hän ei välttämättä tule julkaisemaan. Sen aika on mahdollisesti sitten, kun kappaleita on tarpeeksi ja ne voisi niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi.
"Mä vaan yritän tehdä niitä biisejä valmiiksi. Niitä sävellyksiähän on ihan loputtomasti. Mulla on aivan tosi paljon kappaleita. Mulle on moni sanonut, ettei sellaisia albumeja kukaan jaksa enää kuunnella, että tee vaan biisejä. Ja kun niitähän voi julkaista sitä tahtia kun niitä valmistuu, ehkä sitten kun niitä on kymmenen niin voi nitoa ne yhteen ja sanoa että tämä on albumi, mutta en mä oo ajatellut niin pitkälle. Askel kerrallaan."
Star System
Director, DoP, edit: Brando Louhivaara
Starring: Vera Ignatius, Tomi Mäkilä
Producer: Tomi Mäkilä
Stylist: Oona Parviainen, Tomi Mäkilä
Makeup and Hair: Tea Turunen, Johanna Helke, Oona Parviainen
Production assistants: Jukka-Pekka Flander, Le Mai Anh